torstai 28. maaliskuuta 2013

mietinpähän vain


onkohan tämä kysymys, johon ei koskaan saa vastausta?
milloin sen pitäisi selkeytyä?
tiedän itseäni paljon vanhempia ihmisiä jotka miettivät tätä kysymystä vieläkin
jotkut eivät edes saavuta sitä, mistä unelmoi

koulujen yhteyshaut ovat käynnissä vielä hetken, se on herättänyt nämä kysymykset suuriksi

käsityöt ja ihmiset
käsitöiden ohjaaminen
taiteet
siinä on minun suurimmat kiinnostuksenkohteet, tiedän että haluan tulevaisuuteni liittyvän näihin
kuulostaako se itserakkaalta, jos sanon että minä tiedän että minulla on paljon annettavaa?

ammattikorkeakouluihin hakemisessa on itselläni pieni kynnys
koulumenestys on niin suuressa arvossa
tätä ajatellen pelkää ettei pääse minnekään

mutta pitää olla rohkea ja yrittää isolla Y:llä
näyttää että kyllä minusta on johonkin!

4 kommenttia:

  1. yrittämällä selviää, onko mihinkään :) aina kannattaa uskaltaa ja kokeilla itseään!

    VastaaPoista
  2. daliene,

    olet aivan oikeassa. elämä on ihan liian lyhyt pelkästään haaveilemiseen, on tehtävä jotain niiden haaveiden eteen.
    ja hei, kiva kuulla sinusta! :)

    VastaaPoista
  3. Minä keksin vasta nelikymppisenä mikä minusta tulee isona. 42 vuotiaana pääsin opiskelemaan vaatetusalan artesaaniksi. Vielä on auki kuinka sitten käytännössä valmistuttuani (2014) elätän itseni, mutta käsitöihin se tulee varmasti liittymään. Ei ne aikaisemmatkaan opiskelut (viljelypuolen puutarhuriksi ja toimistosihteeriksi) ole hukkaan menneet.
    Anna itsellesi aikaa ja rupea keräämään sellaista koulutusta ja kokemusta jonka tunnet omaksesi. Siitä keitoksesta tulee sitten lopulta se asia jonka varassa elää elämäänsä onnellisena loppuun asti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos kannustavista sanoistasi! tiedän että olen nuori ja minulla on aikaa, mutta tuppaan olemaan malttamaton. on muuten uskomattoman hienoa että olet uskaltanut lähteä kokeilemaan koulua ja sitä kautta löytänyt uuden oman alasi :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...